Kryptovaluuttoihin tutustumista aloittava sijoittaja törmää nopeasti käsitteeseen token. Sijoittaessasi kryptovaluuttoihin sijoitat usein juuri tokeneihin (toinen vaihtoehto, coin, käsitellään omassa artikkelissaan). Token tarkoittaa lohkoketjussa liikutettavaa digitaalista yksikköä. Tyypillisesti tokeneilla on lohkoketjun käyttäjille jonkinlaista käyttöarvoa. Ne voivat esimerkiksi oikeuttaa tekemään lohkoketjussa transaktioita, tai osallistumaan lohkoketjun hallinnointia koskeviin äänestyksiin. Tokeneiden mahdollisia käyttötarkoituksia kehitetään jatkuvasti lisää, ja niihin voidaan myös liittää enevästi reaalimaailman varallisuutta (kuten vakaavaluutat). Yksinkertaisuuden vuoksi tässä artikkelissa keskitytään “perusmuotoisiin”, reaalimaailmaan kytkemättömiin tokeneihin.
Tokeneihin sijoittamista harkitseva joutuu luonnollisesti arvioimaan sijoituskohteen tuottopotentiaalia ja riskisyyttä. Tämä nostaa muutamia ilmeisiä kysymyksiä:
Tokenien arvostuksen haaste on, että kyseessä on täysin uusi ja myös uudenlaisen arvostuslogiikan omaava omaisuusluokka. Token-omaisuusluokassa on yhteisiä piirteitä monesta vakiintuneesta omaisuusluokasta, mutta myös ratkaisevia eroja kunkin näistä kanssa. Tässä artikkelissa tutustutaan tokeneihin sijoituskohteena vertaamalla niiden arvonmuodostusta vakiintuneisiin omaisuusluokkiin.
Usein ilmeisin rinnastuskohde tokeneilla ovat osakeyhtiön osakkeet. Osakkeilla ja tokeneilla onkin pintapuolisesti useita yhdistäviä tekijöitä:
Lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa myös perustavan laatuisia eroja:
Digitaalisten tokenien vertaaminen fyysisiin raaka-aineisiin saattaa tuntua aiheeseen perehtymättömästä kovin yllättävältä rinnastukselta. Kuitenkin juuri raaka-aineiden, erityisesti energiaraaka-aineiden, kanssa token jakaa muutaman keskeisen ominaisuutensa:
Kuten edellä kuvatusta käy ilmi, sekä tokenien että raaka-aineiden kysynnän muodostumisessa on paljon yhdistäviä piirteitä. Olennaiset erot syntyvätkin näiden tarjonnan muodostuksessa.
Raaka-aineisiin vertaamistakin epäintuitiivisempaa saattaisi olla tokenien rinnastaminen fyysiseen tonttimaahan. On kuitenkin muistettava, että token on usein viime kädessä oikeus tiettyyn määrään tilaa lohkoketjussa. Kompleksisuudeltaan erilaiset transaktiot vaativat lohkoketjussa eri määrän tilaa (esim. monimutkainen älysopimus vaatii enemmän tilaa kuin yksinkertainen tokenin siirto osoitteesta toiseen), ja tämä heijastuu transaktion toteuttamisen kustannukseen. Sekä tonttimaa että tila lohkoketjussa ovat niukkoja hyödykkeitä, joiden arvo perustuu käyttöarvoon ja hinnan kehitys kysynnän muutoksiin, tarjonnan pysyessä vakiona.
Tonttimaan käyttöarvo riippuu pitkälti niiden sijainnista sekä maaperän ja infrastruktuurin mahdollistamista hyödyntämisedellytyksistä. Lohkoketjussa nämä rinnastuvat lohkoketjun käyttöasteeseen ja lohkoketjun protokollan teknisiin valmiuksiin. Vähällä käytöllä olevan lohkoketjun tila ei ole juuri minkään arvoista, mutta nopeasti käyttöään kasvattavan lohkoketjun tilan arvo ja hinta voivat nousta kuin tontin hinta rajusti kasvavan kaupungin keskustassa. Tonttien hinnan noustessa syntyy painetta resurssitehokkaammille ratkaisuille, esim. rakennuskorkeutta kasvattamalla. Samoin lohkoketjussa lohkotilan kallistuminen luo tarvetta sen tehokkaammalle käytölle layer 2-skaalausratkaisujen muodossa.
Sen enempää maatontit kuten tokenitkaan eivät itsessään tuota kassavirtaa. Erotuksena tonttimaasta, lohkotila on kertakäyttöistä eli sen vuokraaminen ei ole mahdollista. Joitakin tokeneita steikkaamalla (panttaamalla) on tosin mahdollista ansaita lisää kyseistä tokenia. Tätä ei voi pitää täysin rinnasteisena vuokraamiseen, sillä vuokraamisesta poiketen steikkaamisen tuotto saadaan samassa muodossa kuin sidottu resurssi (eli samoina tokeneina).
Tonttimaasta poiketen lohkotilan hyödynnettävyys ei ole riippuvaista sen käyttäjän fyysisestä sijainnista, ja siihen oikeuttava token on jaettavissa käytännössä rajattoman pieniin osiin. Nämä tekijät tekevät tokeneista huomattavasti tontteja likvidimpiä kaupankäynnin kohteita. Viime kädessä niin tonttimaan kuin tokenin arvon kehitys on sidottu sen käyttöarvoon perustuvaan kysynnän kehitykseen.
Token-sijoittamista, erityisesti Layer 1- protokollien tokeneihin sijoittamista, on toisinaan verrattu tiedonsiirtoprotokolliin, kuten Internetin toiminnan pohjalla olevaan TCP/IP-protokollaan sijoittamiseen. Vertaus on toki vahvasti hypoteettinen, koska ko. protokolliin ei ole ollut mahdollista sijoittaa. Vertaus kuitenkin tuo esiin token-sijoittamisen keskeisen piirteen, eli verkostovaikutuksen merkityksen sijoituksen arvon kehityksessä. Kuten TCP/IP-protokollan, myös lohkoketjuprotokollan hyödynnettävyys ja käyttöarvo kasvaa protokollaa käyttävien toimijoiden määrän funktiona. Ns. Metcalfen lain mukaan tiedonsiirtoverkoston arvo on suoraan verrannollinen verkoston käyttäjien lukumäärän neliöön. Kirjaimellisesti Metcalfen lakia ei ehkä kannata ottaa, mutta se antaa suuntaa verkostovaikutuksen merkityksestä, ja sitä voidaan käyttää yhtenä viitteellisenä indikaattorina arvioidessa eri lohkoketjujen ja niiden tokeneiden nykyarvoa ja arvon kehitystä.
Erotuksena rajatusta tai suojatusta, esim. patentoidusta tiedonsiirtoteknologiasta, on avoimet lohkoketjut rakennettu avoimen lähdekoodin päälle. Tämä tarkoittaa, että lähdekoodi on kenen tahansa auditoitavissa ja periaatteessa myös kopioitavissa. Suojatun teknisen kilpailuedun puuttuessa lohkoketjujen käyttöarvo riippuukin ennen kaikkea niiden päälle rakentuvasta sovellusinfrastruktuurista ja sovellusten keräämästä käyttäjämääristä.
Kuten edellä kuvatusta käy ilmi, muodostavat tokenit uuden tyyppisen omaisuusluokan. Niillä on yhteisiä piirteitä perinteisten omaisuusluokkien kanssa, mutta myös ratkaisevia eroja. Tämän vuoksi perinteisten omaisuusluokkien arvostusmenetelmien soveltuvuus tokenien arvon määrittämiseen on hyvin rajallinen. Niitä voidaan käyttää ajattelun virikkeenä, mutta kaikkiin numeerisiin laskelmiin on syytä suhtautua vain suuntaa-antavina, ja tokenin muihin piirteisiin yhdisteltävinä. Tokenin omat arvostusmenetelmät ovat vielä kehittymässä, ja tulevaisuudessa niitä pystyttäneen arvioimaan niiden erityispiirteet huomioivilla tavoilla.
Viime kädessä on syytä muistaa, että sijoituskohteen tyypistä huolimatta hinta määräytyy aina kysynnän ja tarjonnan perusteella. Tokenien tapauksessa tarjonta on yleensä määritettävissä, joten suurin hintaa ohjaava tekijä on siihen kohdistuvan kysynnän kehitys.
Kvarn Learning-materiaalin sisältämä aineisto on tuotettu ainoastaan markkinointiviestinnän tarkoitukseen. Mitään Kvarn Learning-materiaalin kautta välitettävää informaatiota ei tule käsittää tarjouksena tai kehotuksena tehdä mitään osto- tai myyntipäätöksiä eikä muuksi kehotukseksi sijoitustoimenpiteisiin mistään sijoituskohteesta. Learning-materiaalin kopiointi tai sen sisällön lainaaminen ilman Kvarnin antamaa nimenomaista hyväksyntää on kielletty. Learning-materiaalissa esitetyt tiedot koskevat materiaalin kirjoittamisaikaan vallinnutta tilannetta, ja tiedot voivat tai ovat voineet muuttua. Kvarn Capital Oy ei takaa Learning-materiaaliin sisältyvän tai Learning-materiaalissa viitatun tiedon oikeellisuutta tai täydellisyyttä.
