Tämän sisällön on tuottanut Kvarn Investment Services Oy joka on Finanssivalvonnan valvoma toimiluvallinen sijoituspalveluyritys. Sisältö on tarkoitettu ainoastaan informaatiotarkoituksiin, eikä sitä tule tulkita sijoitusneuvonnaksi tai -suositukseksi. Kaikkeen sijoittamiseen liittyy riskejä, eikä historiallinen tuotto ole tae tulevasta kehityksestä.

Kulta palaa sijoitusmaailman keskiöön

Kulta on viimeisen kahden vuoden aikana palannut sijoitusmaailman keskiöön tavalla, joka muistuttaa kokeneempia sijoittajia aiemmista maailman murrosjaksoista.

Vuonna 2025 kullan hinta liikkuu historiallisissa huippulukemissa, jo yli 4000 dollarissa unssilta. Vuoden 2024 alusta kullan hinta on lähes kaksinkertaistunut, ja sen kurssinousu on selkeästi ylittänyt osakeindeksien kehityksen.

Kullan hinnan ja S&P 500-osakeindeksin kehitys vuoden 2024 alusta

Kurssinousun keskeisenä ajurina ovat olleet keskuspankkien kultaostot, jotka ovat olleet korkeimmillaan yli 50 vuoteen.

Sijoittajalle kulta edustaa nyt enemmän kuin pelkkää inflaatiosuojaa: siitä on tullut rakenteellinen vastavoima geopoliittiselle epävarmuudelle ja globaalien finanssimarkkinoiden dollaririippuvuudelle. Nykyisessä sijoitusympäristössä kulta tarjoaa sekä vakuutuksen rahoitusmarkkinoiden epävakautta vastaan, mahdollisuuden hyötyä keskuspankkien elvyttävästä rahapolitiikasta että varautua maailman moninapaistumiseen ja Yhdysvaltain dollarin valta-aseman heikkenemiseen.

Olemme keränneet tähän artikkeliin viisi pointtia, jotka jokaisen sijoittajan olisi vuonna 2025 hyvä tietää kullasta sijoituskohteena.

1. Uusi maailman järjestys ja kullan paluu

Vuoden 2025 sijoitusympäristö eroaa radikaalisti 2010-luvusta.

Korkotaso on korkeampi, inflaatiosta näyttää tulleen rakenteellisempaa, ja samaan aikaan maailma on geopoliittisesti jakautumassa useamman kilpailevan blokin välille.

Tässä moninapaistuvassa maailmassa kulta on noussut uudelleen sijoitusmarkkinoiden keskiöön. Se ei enää toimi vain perinteiseä turvasatamana, vaan strategisena vastapainona fiat-järjestelmän korkealle velkaantuneisuudelle ja finanssimarkkinoiden dollarikeskeisyydelle.

Yhdysvaltain dollarin asema reservivaluuttana ei ole kadonnut, mutta sen valta-asema on heikentymässä. Erityisesti monien Aasian ja Lähi-idän maiden keskuspankit lisäävät kultavarantojaan, pyrkien näin vähentämään riippuvuuttaan Yhdysvaltain dollarista.

Tämä geopoliitiikan uudelleen asemoituminen muuttanut kullan kysynnän dynamiikkaa: kullan kurssi ei enää heilu yhtä voimakkaasti yksityissijoittajien sentimentin mukana, vaan sen hinnan “pohjaa” tukevat valtiollisten instituutioiden pitkäjänteiset osto-ohjelmat.

2. Kullan hinnan ajurit

Perinteinen ajuri kullan hinnalle on ollut inflaation nousu. Viime vuosien kehitys kuitenkin viittaa siihen, että geopoliittisesta tilanteesta ja globaalin likviditeetin määrästä on saattanut tulla vieläkin tärkeämpiä ajureita.

Kun keskuspankit nostavat korkoja, mutta samaan aikaan ylläpitävät valtavia taseita, markkinoiden rahamäärä ei todellisuudessa supistu. Likviditeetti hakeutuu enenevästi omaisuuseriin, joiden arvo ei perustu velkaan. Tämän roolin kulta täyttää paremmin kuin kenties mikään muu omaisuuserä.

Vuoden 2025 alussa reaalikorot ovat edelleen positiivisia, mutta samaan aikaan kullan kurssi on ennätyslukemissa. Tämä viittaa siihen, että sijoittajat arvioivat inflaation ja reaalituottojen lisäksi kriittisesti myös valtioiden kohoavia velkaantumisasteita ja fiat-valuuttaan perustuvan järjestelmän kestävyyttä.

Kullan vahvuus ei siis johdu vain inflaatiosta, vaan myös kasvavasta epävarmuudesta siitä, voiko fiat-valuuttoihin ja erityisesti Yhdysvaltain dollariin varauksetta luottaa ylivelkaantuvassa ja moninapaistuvassa maailmassa.

3. Tarjonta kasvaa hitaasti

Kasvaneesta kysynnästä huolimatta kullan tuotanto on viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvanut varsin hitaasti. Kullan tuotanto on kaivosteollisuutta, ja sellaisena se kohtaa toimialalle tyypilliset haasteet:
Uusia esiintymiä on verraten vähän

Uusien kaivosten perustamisen on taloudellisesti raskasta, sääntely tiukkaa ja infrastruktuurin rakentaminen hidasta ja tuotantoalueet ovat usein polittiisesti epävakaita.

Vuonna 2024 kultaa tuotettiin noin 3 400 tonnia kultaa vuodessa, mikä on vain niukasti enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Samaan aikaan kysyntä on etenkin keskuspankkien ostojen vuoksi selkeästi kasvanut.

Kullan tarjonta ei siis reagoi kasvavaan kysyntää nopeasti. Tämä tekee siitä harvinaisen omaisuusluokan: hyvin likdvidin,mutta samalla fyysisesti niukan. Mikäli kullan kysynnän kasvutrendi jatkuu, olisi kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan hinnan jatkossakin joustettava ylöspäin.

Kullan hinnan nousu on luonnollisesti ollut olemassa oleville kullan tuottajille herkullinen tilanne. ISharesin kullan tuottajiin sijoittavan Gold Producers ETF-rahaston kurssi onkin vuoden 2025 aikana kohonnut noin sata prosenttia.

4. Kulta ja bitcoin: Kaksi sijoitusta, sama tavoite

Kullan asemaa on 2020-luvun aikana noussut haastamaan kryptovaluutta bitcoin, jota monet ovat alkaneet kutsua “digitaaliseksi kullaksi”.Näiden kahden omaisuusluokan suhdetta ei kuitenkaan tarvitse nähdä kilpailuna. Ne edustavat vain eri tapoja lähestyä sama ongelmaa: heikkenevää luottamusta fiat-valuuttoihin perustuvaan talousjärjestelmään.

Kullan ja bitcoinin kurssikehitys vuoden 2024 alusta lähtien

Kulta ja bitcoin sijoituskohteina vastaavat siis samaan tarpeeseen, mutta ovat samaan aikaan monessa suhteessa toistensa peilikuvia:

Kulta on fyysinen, yleisesti hyväksytty ja historiassa moneen kertaan testattu.

Bitcoin on digitaalinen ja täten skaalautuva, sijoituskohteena vielä kypsyvä ja vielä osin kokeellinen arvonsäilyttäjä.

Yhä useammat institutionaaliset sijoittajat rakentavatkin salkkuja, joissa molemmat esiintyvät rinnakkain: kulta tuo salkkuun vakautta, Bitcoin puolestaan volatiliteettipreemiota.Tämä “dual-hedge-strategia” on noussut trendiksi etenkin nuorempien ja ennakkoluulottomien varainhoitajien keskuudessa, jotka näkevät kullan ja “digitaalisen kullan” toisiaan täydentävinä.

5. Kulta sijoitussalkussa

Kullan tehokkuus salkun hajauttajana on perustunut erityisesti sen käyttäytymiseen epävarmoina aikoina.Historiallisesti kullan kurssi on noussut, kun sijoittajien pelko ja epävarmuus ovat olleet koholla, kuten esimerkiksi geopolittiisten jännitteiden kasvaessa tai Covid-pandemian kaltaisten äkillisten kriisien yhteydessä.

Useat tutkimukset ovat jo aiemmin osoittaneet, että 5–10 %:n allokaatio kultaan tai kultaan sidottuihin ETF:iin on alentanut salkun volatiliteettia ja parantanut salkun riskikorjattua tuottoa.Mutta vuonna 2025 kullasta on muodostunut enemmän kuin pelkkä volatiliteetin puskuroija. Korkean inflaation ja löysän rahapolitiikan aikana siitä on tullut keskeinen osa pitkän aikavälin varallisuuden säilyttämistä.

Kullan tuotto ei riipu taloudellisesta kasvusta tai teknologisesta innovaatiosta, vaan systeemisestä (epä)vakaudesta. Siksi sen arvo sijoituskohteena kasvaa usein juuri silloin, kun muiden omaisuusluokkien tuotto-odotukset heikkenevät.

Näkemyksemme mukaan kulta ei ole 2020-luvun sijoittajalle ole enää vain defensiivinen vaihtoehto. Se on omaisuusluokka, joka säilyttää arvonsa, vaikka maailma muuttuu (ja osin juuri siksi). Täten se tarjoaa eriomaisen perustan hajautetulle, monenlaisia olosuhteita kestävälle salkulle.

Johtopäätös: Kulta on 2020-luvun strategista allokaatiota

Kulta on siirtynyt symbolista sijoituksesta systeemitason omaisuuslajiksi.Sen hinta ei kerro enää sijoittajien pelosta, vaan perustavanlaisesta muutoksesta säilyttää arvoa blokkeihin jakautuvassa maailmassa.

Vuonna 2025 sijoittaja, joka ymmärtää kullan roolin muuttuvassa maailmassa, ei hae siitä vain turvasatamaa volatiliteetilta suojautumiseen vaan myös puskuria talousjärjestelmän heikkouksia vastaan. Deglobalisoituvassa maailmassa kulta voi toimi todellisena globaalina valuuttana, ja viimeisten vuosien kymmenien prosenttien kurssinousut ilmentävät, kuinka tämä näkemys saa jalansijaa myös sijoittajien keskuudessa.