Sijoittamisen verotus 2025: Mitä jokaisen tulee tietää

Tämän sisällön on tuottanut Kvarn Investment Services Oy joka on Finanssivalvonnan valvoma toimiluvallinen sijoituspalveluyritys. Sisältö on tarkoitettu ainoastaan informaatiotarkoituksiin, eikä sitä tule tulkita sijoitusneuvonnaksi tai -suositukseksi. Kaikkeen sijoittamiseen liittyy riskejä, eikä historiallinen tuotto ole tae tulevasta kehityksestä.

Sijoittamisen verotus on yksi niistä teemoista, joka koskee aivan jokaista sijoittajaa, sekä aloittelevaa, että kokenutta. Verotus vaikuttaa merkittävästi sijoitustesi kokonaistuottoon pitkällä aikavälillä. Verosuunnittelu on osa sijoitusstrategiaa, kun ymmärrät pelisäännöt, osaat suunnitella liikkeesi etukäteen ja pidät suuremman osan tuotoista itselläsi täysin lain mukaan. Tämä opas kokoaa selkeästi vuoden 2025 tilanteen Suomessa. Kerromme miten pääomatulovero toimii, miten luovutusvoittovero lasketaan käytännössä ja miten osinkojen verotus määräytyy. Lisäksi opit, mitä eroja on arvo-osuustilin ja osakesäästötilin välillä, miten rahastoja, ETF:iä sekä kryptovaluuttoja verotetaan. Lopussa saat käytännöllisiä verovinkkejä, joiden avulla vältät yleiset virheet.

Pääomatulovero on sijoittamisen verotuksen perusta

Pääomatulo tarkoittaa tuottoa, joka syntyy varallisuudesta, esimerkiksi osingoista, myyntivoitoista, rahastojen ja ETF:ien tuotoista tai korkotuloista. Ansiotulo, kuten palkka, kuuluu eri verotusjärjestelmään.

Vuonna 2025 pääomatulovero on kaksitasoinen. Pääomatuloista maksetaan 30 prosenttia 30 000 euroon asti ja 34 prosenttia siltä osin kuin vuotuinen pääomatulo ylittää 30 000 euroa.

Verotettava pääomatulo lasketaan bruttotulosta vähentämällä ne kulut, jotka liittyvät pääomatulojen hankkimiseen tai säilyttämiseen. Tyypillisiä vähennettäviä kuluja ovat esimerkiksi hoito- ja säilytysmenot, kohtuulliset työkalukulut ja esimerkiksi sijoituslainan korot ovat tyypillisiä vähennettäviä kuluja. Kun kulut on huomioitu, verokanta sovitetaan jäljelle jäävään nettotuottoon.

Pääomatuloveron kaksitasoisuus on yksi tärkeimmistä syistä jakaa realisointeja usealle vuodelle. Jos tiedät etukäteen, että suuret voitot työntävät sinut 34 prosentin portaaseen, voit harkita myyntien ajoitusta. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten sijoittamisen verotus ja verosuunnittelu kulkevat käsi kädessä.

Luovutusvoittovero käytännössä

Luovutusvoitto syntyy, kun myyt omaisuuserän kalliimmalla hinnalla kuin millä sen hankit. Luovutustappio taas syntyy, jos myyntihinta on ostohintaa pienempi. Voitto on pääomatuloa ja siihen sovelletaan samaa verokantaa kuin muihinkin pääomatuloihin.

Tappiot ovat vähennyskelpoisia kaikista pääomatuloista syntymisvuonna sekä viitenä seuraavana vuotena. Muista kuitenkin, että tappioiden ilmoittaminen on aina sijoittajan vastuulla, joten kuittien ja raporttien huolellinen säilytys kannattaa.

Luovutusvoitto voidaan laskea kahdella tavalla:

1. Todellinen hankintameno: myyntihinnasta vähennetään ostohinta ja myyntiin liittyvät kulut.
2. Hankintameno-olettama: jos omistus on kestänyt alle kymmenen vuotta, olettama on 20 % myyntihinnasta. Yli kymmenen vuoden omistuksissa olettama on 40 %.

Olettamaa käytettäessä et vähennä kuluja erikseen, sillä ne sisältyvät laskennalliseen olettamaan. Valitse aina se menetelmä, joka tuottaa pienemmän verotettavan voiton. Pitkissä omistusajoissa olettama voi olla yllättävänkin edullinen, erityisesti jos todellinen ostohinta on alhainen tai dokumentaatio puutteellinen.

Suomessa verotus perustuu pääsääntöisesti FIFO-periaatteeseen. FIFO tulee sanoista First In, First Out. Kun omistat samaa arvopaperia useista ostoeristä, verotuksessa katsotaan, että myyt aina vanhimmat erät ensin. FIFO vaikuttaa suoraan hankintahintaan, joten se vaikuttaa myös veron määrään. On hyvä seurata, miten eri ostoerät asettuvat aikajanalle ja millaisia verovaikutuksia niillä on mahdollisten myyntien hetkellä. Jos sinulla on omistuksia useilla eri sijoitustilillä, kukin tili muodostaa pääsääntöisesti oman FIFO-ketjunsa. Eli voit myös vaikuttaa siihen, mitä ostoeriä myyt ja minä ajankohtana, jos omistukset ovat useammalla kuin yhdellä tilillä.

Lisäksi on olemassa pienten luovutusten verovapaus, joka hyödytää monia sijoittajia. Jos verovuoden aikana kaikkien myyntien yhteenlaskettu myyntihinta on enintään 1 000 euroa, voittoja ei veroteta. On kuitenkin hyvä muistaa, että tällöin tappioitakaan ei voi vähentää. Jos raja ylittyy edes eurolla, kaikki vuoden voitot ovat veronalaista pääomatuloa.

Osingot ja niiden verotus

Osinkojen verotus riippuu siitä, onko yhtiö listattu pörssissä vai ei.

Listatun yhtiön osingosta 85 prosenttia on veronalaista pääomatuloa ja 15 prosenttia verovapaata. Kun tähän sovelletaan pääomatuloveroa, efektiivinen vero koko osingosta on käytännössä 25,5 prosenttia, jos pysyt 30 prosentin portaassa, tai 28,9 prosenttia, jos pääomatulosi ylittävät 30 000 euroa ja 34 prosentin porras tulee käyttöön.

Listaamattomissa yhtiöissä verotus perustuu osingon määrään suhteessa osakkeen matemaattiseen arvoon. Pääsäännön mukaan enintään kahdeksan prosentin osinko osakkeen matemaattisesta arvosta on 75 %:sti verovapaata ja 25 %:sti veronalaista pääomatuloa, aina 150 000 euroon asti. Ennakonpidätys on näissä tilanteissa 7,5 % 150 000 euroon saakka ja tämän rajan ylittävältä osalta 28 %. Jos osinko ylittää kahdeksan prosentin rajan, verotus muuttuu epäedullisemmaksi, jolloin suurempi osa osingosta verotetaan.

Ulkomaisista osingoista pidätetään usein lähdevero maksajamaassa. Tämä lähdevero hyvitetään yleensä Suomen verotuksessa verosopimusten mukaisesti. Dokumentoi pidätykset huolellisesti, jotta hyvitys toteutuu oikein.

Arvo-osuustili, osakesäästötili ja sijoitusvakuutus

Arvo-osuustili eli AOT on sijoittajan tavallisin säilytysmuoto. Kaikki edellä kuvatut perussäännöt koskevat nimenomaan AOT:llä tehtyjä kauppoja. Myynneistä syntyvät voitot ja tappiot verotetaan vuosittain ja kulut vähennetään sitä mukaa kuin ne syntyvät.

Osakesäästötili eli OST toimii eri tavalla. OST:llä voit käydä kauppaa ilman välittömiä veroja, eli tilin sisällä myynnit eivät realisoi veroa. Vero maksetaan vasta, kun nostat varoja tililtä. Tällöin veroa kohdistuu voitto-osuuteen eli noston tuottoon, ei koko nostettuun summaan. OST:llä ei voi käyttää hankintameno-olettamaa, eikä ulkomaisten osinkojen lähdeveroja hyvitetä Suomessa. Jos sijoitat paljon ulkomaisiin osinko-osakkeisiin, tämä rajoite on tärkeä huomioida. OST:n talletuskatto on 100 000 euroa. Jos teet tappiota, vähennyksen voi tehdä vasta tilin sulkemisen yhteydessä, joten vältä tarpeettomia nostoja tappiollisessa tilanteessa, ellei sinulla ole selvä syy muuttaa strategiaa.

Voit lukea enemmän OST ja AOT verotuksen eroista täältä.

Sijoitusvakuutus eli niin sanottu vakuutuskuori muistuttaa verovaikutuksiltaan OST:tä. Voit vaihtaa sijoituskohteita vakuutuksen sisällä ilman välitöntä veroseuraamusta, ja vero maksetaan vasta, kun nostat varoja ulos vakuutuksesta. Vakuutusratkaisussa kannattaa kiinnittää huomiota kuluihin ja ehtoihin. Pitkä sijoitushorisontti, harvat nostot ja maltilliset kulut maksimoivat lykkäyshyödyn.

Rahastojen ja ETF:ien verotus

Rahastoissa ja ETF:issä olennaista on osuuslaji. Jos kyseessä on tuotto-osuus tai tuottoa jakava ETF-osuussarja, tuotot maksetaan sijoittajalle ulos ja ne verotetaan vuosittain pääomatulona. Jos taas kyseessä on kasvuosuus tai akkumuloiva ETF, tuotto jää rahastoon ja veroa maksetaan vasta, kun myyt osuutesi. Pitkäjänteiselle sijoittajalle kasvuosuus voi olla verotehokkaampi, koska vero lykkääntyy ja korkoa korolle vaikuttaa suuremmalle pääomalle pidempään.

Rahastojen välillä vaihtaminen on yleensä verotapahtuma. Kun myyt rahaston osuudet ja ostat toista, realisoit mahdollisen voiton tai tappion. Joissakin rahastoissa tuotto- ja kasvuosuuden välillä voi olla mahdollista tehdä sisäinen muunnos ilman veroseuraamusta, mutta tämä riippuu rahastoyhtiön käytännöistä.

ETF:issä on lisäksi huomioitava mahdolliset ulkomaiset lähdeverot, jotka kohdistuvat jakotuottoihin. Verosopimukset vaikuttavat hyvitykseen. Myyntivoiton laskennassa voit käyttää samoja periaatteita kuin osakkeissa, eli joko todellista hankintamenoa ja kuluja tai hankintameno-olettamaa, riippuen kumpi on verotuksellisesti edullisempi.

Kryptovaluuttojen verotus selkokielellä

Kryptovaluutat luokitellaan verotuksessa omaisuudeksi, eivätkä ne ole virallinen valuutta. Tämä tarkoittaa, että jokainen luovutus on verotapahtuma. Luovutukseksi lasketaan myynti euroiksi, vaihto kryptosta toiseen sekä maksaminen kryptoilla. Jos esimerkiksi vaihdat Bitcoinia Ethereumiin, sinun katsotaan verotuksessa myyneen Bitcoinia ja ostaneen Ethereumia. Mahdollinen myyntivoitto tai -tappio lasketaan aina euroissa.

Kryptojen verolaskennassa käytetään FIFO-periaatetta, eli vanhimmat ostetut yksiköt katsotaan myydyiksi ensin. Myös hankintameno-olettamaa voi käyttää kryptojen myynnissä, jos se on edullisempi kuin todellinen hankintameno kuluineen. Muista kuitenkin, että olettamaa käytettäessä kuluja ei voi vähentää erikseen.

Louhinta ja staking käsitellään verotuksessa eri tavoin. Louhinnasta saatu tulo on yleensä ansiotuloa silloin, kun louhitut kolikot siirtyvät sinun hallintaasi. Staking-tuotot verotetaan tyypillisesti pääomatulona silloin, kun ne ovat käytettävissäsi. Kun myöhemmin myyt, vaihdat tai käytät louhinnasta tai stakingista saatuja kryptoja, syntyy uusi luovutusvoitto tai -tappio.

Kryptojen kohdalla tarkka dokumentaatio on erityisen tärkeää. Pidä kirjaa kaikista tapahtumista, päivämääristä, määristä, kuluista, vastapuolista ja tapahtumahetken euroarvosta. Hyvin ylläpidetty kirjanpito tekee veroilmoituksesta suoraviivaisen ja pienentää riskiä siitä, että joudut myöhemmin selvittämään tapahtumia uudelleen.

Verovinkit, jotka toimivat vuodesta toiseen

Ensimmäinen vinkki on ajoitus. Jos tiedät, että olet lähellä 30 000 euron rajaa, harkitse myyntien jakamista kahdelle verovuodelle. Näin suurempi osa voitoista verotetaan 30 prosentilla. Ajoitus ei tietenkään saa vaarantaa sijoitusstrategiaasi, joten tee päätökset markkinariski mielessä.

Toinen vinkki on tappioiden hyödyntäminen. Jos olet realisoinut voittoja, tarkista salkusta tappiolliset omistukset. Jos päätät luopua niistä, tappiot pienentävät verotettavaa pääomatuloa. Muista, että tappio siirtyy viideksi vuodeksi, joten hyödyn voi ottaa myöhemminkin.

Kolmas vinkki on oikean instrumentin valinta. Kasvuosuudet ja akkumuloivat ETF:t lykkäävät veroa, mikä tehostaa korkoa korolle. Osakesäästötili ja sijoitusvakuutus tarjoavat veron lykkääntymisen tilin tai vakuutuksen sisällä. OST:llä huomioi ulkomaisten osinkojen lähdeverojen hyvityksen puute ja hankintameno-olettaman käyttämättömyys.

Neljäs vinkki on hankintameno-olettaman käyttäminen silloin, kun se on edullinen tai dokumentaatio on puutteellinen. Pitkissä omistusajoissa 40 prosentin olettama voi olla merkittävä etu. Laske aina molemmat tavat ennen ilmoittamista.

Viides vinkki on dokumentointi. Pidä huolellinen kirjanpito kaikista tapahtumista. Välityspalkkiot, säilytysmaksut, ulkomaisten osinkojen lähdeverot ja kryptojen tapahtumat on hyvä kirjata selkeästi. Mitä paremmin dokumentoit, sitä helpompi on täyttää veroilmoitus ja varmistaa, että kaikki vähennykset tulevat huomioiduiksi.

Kuudes vinkki on seurata ohjeita. Verohallinnon esitäytetty veroilmoitus on hyvä lähtökohta, mutta tiedot eivät ole aina täydellisiä. Erityisesti ulkomaiset omistukset, kiehtovat mutta monimutkaiset kryptot sekä välittäjät, jotka eivät raportoi automaattisesti Suomeen, voivat vaatia täydennyksiä. Käy tiedot läpi huolella ennen hyväksymistä.

Sijoittamisen verotus vuonna 2025 on Suomessa selkeä kokonaisuus, kun sen peruspalikat ymmärtää. Pääomatulovero määrittää, paljonko voitosta lopulta jää käteen, luovutusvoittovero määrittää myyntien verotuksen, ja osingot verotetaan eri tavoin listatuissa ja listaamattomissa yhtiöissä.

Eri sijoitusmuodoilla on omat verosääntönsä: arvo-osuustili verottaa jokaisen realisoinnin, kun taas osakesäästötili ja sijoitusvakuutus lykkäävät veroa nostohetkeen. Rahastoissa ja ETF:issä osuuslaji määrittää, maksetaanko vero vuosittain vai vasta myydessä. Kryptovaluutoissa jokainen luovutus on verotapahtuma ja FIFO sekä hankintameno-olettama ovat tärkeitä työkaluja.

Kun pidät kirjanpidon kunnossa, vertaat aina todellisen hankintamenon ja hankintameno-olettaman, ajoitat myyntejä harkiten ja hyödynnät tappiot ajoissa, olet jo pitkällä. Sijoittamisen verotus ei ole hidaste, vaan pelisääntö, jonka tunteva sijoittaja käyttää edukseen.

Näiden periaatteiden avulla suunnittelet sijoituksiasi fiksusti ja pidät verot kurissa. Verosuunnittelu on parhaimmillaan toistettavaa arjen rutiinia, joka tukee pitkän aikavälin vaurastumista.