Tokenien steikkaaminen (staking)

article image

Avainkohdat

1. Proof-of-Stake on konsensusmekanismi, jonka avulla lohkoketjua valvovat validaattorit saavuttavat konsensuksen lohkoketjun tilasta ja siinä tapahtuneista transaktioista.

2. Vilpittömän toimintansa takeeksi validaattorit lukitsevat tokeneitaan pantiksi, ja palkkioksi validoinnista validaattorit saavat palkkioksi lisää tokeneita. Tokeneiden sitomista validoinnin pantiksi kutsutaan steikkaamiseksi (staking).

3. Kryptosijoittajalle staking tarjoaa mahdollisuuden saada sijoitukselle passiivista, korkotuoton kaltaista lisätuottoa.

Johdanto: mihin stakingia tarvitaan?

Tarve konsensusmekanismille

Mitä tahansa järjestelmää, jossa päätöksentekovalta ei ole keskittynyt yhdelle toimijalle, voidaan pitää hajautettuna järjestelmänä. Esimerkki yhteiskunnan hajautetusta järjestelmästä voisi olla suora demokratia, jossa päätöksentekovalta olisi jaettu koko äänestäjäkunnalle.

Koska hajautetussa järjestelmässä ei ole yhtä päätöksentekijää, tarvitsee se jonkin mekanismin, jonka perusteella järjestelmän tilaa koskevat päätökset tehdään. Lohkoketjujen tapauksessa tätä mekanismia kutsustaan konsensusmekanismiksi.

Kuva 1. Päätöksenteko hajautetussa ja keskitetyssä järjestelmässä
Kuva 1. Päätöksenteko hajautetussa ja keskitetyssä järjestelmässä

Lohkoketjun ekosysteemi koostuu toimijoista, jotka eivät tunne toisiaan eivätkä luota toisiinsa. Toimijat voivat sijaita maantieteellisesti missä tahansa, toimia minkä tahansa lainsäädännöllisen jurisdiktion alla, tai olla yksittäisiä ihmisiä, botteja tai minkä tahansa organisaation edustajia. Samaan aikaan lohkoketjun ekosysteemin pitäisi olla luotettava ja reilu, jotta toimijoilla on riittävästi luottamusta ja kannustimia liittyä siihen. Tämän vuoksi on ymmärrettävästi melkoinen haaste luoda järjestelmä, joka kannustaa lähtökohtaisesti omaa etuaan maksimoivia toimijoita vilpittömään ja ekosysteemin kokonaisetua edistävään toimintatapaan.

Ensimmäinen ratkaisu: Proof-of-Work

Ainoa asia mikä muista lohkoketjun toimijoista varmuudella tiedetään, on että he operoivat internetissä, eli heillä on varmuudella käytössään jonkinlainen tietotekninen laite, joka kuluttaa energiaa. Tähän yksinkertaiseen perusoletukseen perustuu ensimmäisen ja edelleen suurimman kryptovaluutan, Bitcoinin, konsensusmekanismi.

Bitcoinin konsensusmekanismin ideana on, että lohkoketjun tilaa koskevaan konsensuksen (ts. siitä päättämiseen, mitä lohkoketjussa on tapahtunut ja mikä sen tila on) muodostamiseen osallistuvat ns. louhijat (miner) laittavat panokseksi tietokoneensa laskentatehoa suorittamalla laskutoimituksia. Mikäli louhija toimii verkon enemmistön mielestä virheellisesti tai vilpillisesti, menee laskutoimitusten tekemiseen kulunut laskentateho ja sen tuottamiseen tarvittu energia hukkaan. Lyhyesti sanottuna, verkko siis rankaisee vilpillisesti toimivaa louhijaa siten, että ainoa hänellä varmasti oleva resurssi, laskutoimitusten tuottamiseen tarvittava energia, menee hukkaan.

Tarve vaihtoehdolle

Proof-of- Work on toimiva tapa saavuttaa luotettava konsensus lohkoketjussa. Sen vahvuuksia ovat olleet hyvin korkea turvallisuus, sekä matalan osallistumiskynnyksen mahdollistama hajautuneisuus. Siinä on kuitenkin joitakin selviä haasteita, joista ilmeisimpänä sen energiaintensiivisyys. Proof-of-Work ei myöskään erityisen hyvin tue useiden vaihtoehtoisten lohkoketjuprotokollien rinnakkaiseloa, vaan laskentateho pyrkii keskittymään suurimpiin ketjuihin.

Proof of Work-konsensusmekanismin haasteista syntyi tarve vaihtoehtoisille konsensusmekanismeille. Yksi ensimmäisiä vaihtoehtoja oli niin sanottu Proof-of-Stake-mekanismi, joka implementoitiin ensimmäisen Peercoin-protokollaan vuonna 2012.

Proof-of-Staken ideana on, että laskentatehon ja sen tuottamiseen tarvittavan energian sijasta lohkoketjun tapahtumia ja tilaa validoivat toimijat asettavat toimintansa vilpittömyyden takuuksi taloudellisen panoksen (stake). Käytännössä validoijat siis sitovat omia kryptotokeneitaan pantiksi. Jos validoijan katsotaan toimineen virheellisesti tai vilpillisesti, hän menettää panttaamansa tokenit ja kokee täten taloudellista tappiota.

Proof of Stake sisälsi ilmeisiä etuja, joista merkittävämpänä oli energiaintensiivisyyden poistuminen. Koska verkon validointi ei perustu massiivisen laskentatehon dedikointiin, se ei kuluta energiaa enempää kuin mikä tahansa tavanomainen tietotekninen aktiviteetti. Kun Ethereum-protokolla siirtyi Proof-of-Workista Proof-of-Stakeen, protokollan kuluttaman energian määrä vähenikin yli 99,9%.

Proof-of-Staken hyvien ominaisuuksien vuoksi monet uudet protokollat kuten Cardano, Solana ja Polygon onkin rakennettu sen päälle. Myös Bitcoinin jälkeen toiseksi suurin lohkoketjuprotokolla Ethereum siirtyi syksyllä 2022 Proof-of-Work-mekanismista Proof-of-Stake-mekanismiin nimellä Merge tunnetussa suuressa protokollapäivityksessä. Karkeasti voidaan sanoa, että Bitcoinia lukuun ottamatta kaikki merkittävimmät protokollat käyttävät Proof-of-Stakea.

Kuva 2. Suurimpien lohkoketjuprotokollien konsensusmekanismeja. Kymmenestä suurimmasta seitsemän käyttää PoS, kaksi PoW sekä XRP omaa uniikkia mekanismiaan.
Kuva 2. Suurimpien lohkoketjuprotokollien konsensusmekanismeja. Kymmenestä suurimmasta seitsemän käyttää PoS ja kaksi PoW mekanismia. XRP käyttää omaa uniikkia mekanismiaan.

Staking tänään: kehittyvä infrastruktuuri

Lohkoketjun käytön yleistyessä on niiden validoinnista tullut merkittävää liiketoimintaa. Laskentatehon dedikointiin perustuvasta Bitcoin-louhinnasta on tullut teollisen mittakaavan toimintaa, jota tehdään valtavissa datakeskuksissa, jotka on usein sijoitettu lähelle edullisia energianlähteitä. Vastaavasti taloudellisen panoksen sitomiseen perustuvasta stakingista on tullut merkittävä finanssiaktiviteetti. Pelkästään Ethereum-lohkoketjun validointiin steikatun etherin arvo on kirjoitushetkellä yli 40 miljardia dollaria. Näiden steikattujen ethereiden omistajat puolestaan ansaitsevat steikkaus-palkkioita päivittäin yli kolmen miljoonan dollarin arvosta.

Näin merkittävä ansaintamahdollisuus on luonnollisesti kehittänyt rakentamaan stakingin ympärille erilaisia lisäpalveluja. Ilmeisimpiä näistä ovat erilaiset steikkauspalvelut, jotka helpottavat steikkaukseen osallistumista, ottaen korvaukseksi siivun ansaituista steikkauspalkkioista.

Tokeneiden steikkaaminen itse vaatii käyttäjältä hieman teknisiä valmiuksia ja taloudellisia resursseja. Steikkaaminen edellyttää usein siihen dedikoitua tietokonetta ja ohjelmistoja. Steikkaus-laitteistolta edellytetään hyvin korkeaa toiminta-astetta (uptime), jotta steikatut tokenit eivät päädy slashatuksi (kts. alla Stakingin riskit) validaattorin ollessa poissa toiminnasta. Toisaalta esimerkiksi Ethereum-validaattorin pyörittäminen edellyttää 32 etherin steikkaamista. 32 etherin markkina-arvo on kirjoitushetkellä lähes 60 000 dollaria, mistä seuraa, että oman validaattorin pyörittäminen ei ole monelle piensijoittajalle taloudellisesti mahdollista.

Näitä teknisiä ja taloudellisia kynnyksiä ratkomaan ovat syntyneet erilaiset steikkauspalvelut. Niiden ideana on yleensä, että palveluntarjoaja hoitaa steikkauksen asiakkaan puolesta, palauttaen ansaitut steikkauspalkkiot (omalla palkkiollaan vähennettynä) asiakkaalle. Toimintamallista riippuen palveluun saattaa sisältyä myös steikattujen tokenien säilyttäminen asiakkaan puolesta.

Uusimpana steikkauspalvelun muotona on ns. Liquid staking, jossa asiakas saa steikkaamia tokeneitaan vastaan toista tokenia. Esim. steikkauspalvelun Lidon tapauksessa asiakas saa steikkaamaansa etheria (ETH) vastaan sETH-tokenia. sETH-token on ikään kuin kuitti, jota vastaan asiakas saa ETH-tokeninsa takaisin. Pelkän hallussapidon lisäksi asiakas voi kuitenkin esim. myydä tai pantata sETH-tokeninsa. Tällöin asiakkaan siis pystyy hyödyntämään ETH-tokenien arvoa taloudellisessa aktiviteetissa, samaan aikaan kuin itse tokenit ovat sidottuna steikkaamiseen ja ansaitsevat steikkauspalkkioita.

Kuva 3. Eri staking-vaihtoehtojen ominaisuuksia.
Kuva 3. Eri staking-vaihtoehtojen ominaisuuksia.

Staking-palkkiot

Stakingista saatavat palkkiot koostuvat kahdesta komponentista: verkossa transaktioiden tekijöiden maksamista prioriteettimaksuista (ns. tipeistä) ja protokollaan ohjelmoidusta uusien tokenien liikkeellelaskusta. Näiden suhde on hyvä tiedostaa arvioidessa eri protokollien steikkaamisen tuottoa. Jos hypoteettinen staking-palkkio olisi nimellisesti 5%, mutta se koostuisi pelkästään uusista liikkeellelasketuista tokeneista, ei steikkaajan osuus tokeneiden kokonaismäärästä kasvaisi, vaan ainoastaan säilyisi ennallaan.

Lue lisää lohkoketjun sisäisestä taloudesta eli tokenomiasta Learning-artikkelisarjan aiemmasta osasta!

Kuva 4. Stakingin tokenomiaa
Kuva 4. Stakingin tokenomiaa

Steikkaamisen tuottoa voidaankin karkeasti verrata perinteisen talletuksen nimelliskorkoon, ja uusien tokeneiden liikkeellelaskun ylittävää osaa talletuksen reaalikorkoon. Yleensä ero nimellisen ja reaalisen palkkion välillä on huomattava, ja se on syytä huomioida steikkaamisen tuottoja arvioitaessa. Merkittävä poikkeus tähän on Ethereum, jossa runsaasta tokenien polttamisesta transaktioiden yhteydessä johtuen tokenien kokonaismäärä kasvaa vain vähän (joskus ei lainkaan). Ethereumin stakingin nimelliset ja reaaliset palkkiot ovatkin usein hyvin lähellä toisiaan.

Kuva 5. Eri protokollien staking-palkkioita, steikattujen tokeneiden markkina-arvoja ja steikattujen tokeneiden osuuksia tokenin kokonaismäärästä (elokuu 2023).Lähde: stakingrewards.com
Kuva 5. Eri protokollien staking-palkkioita, steikattujen tokeneiden markkina-arvoja ja steikattujen tokeneiden osuuksia tokenin kokonaismäärästä (elokuu 2023). Lähde: stakingrewards.com

Stakingista maksettavat palkkiot on yleensä ohjelmoitu muuttumaan sen mukaan, kuinka paljon tokenin kokonaismäärästä on steikattu. Steikattujen tokenien määrän kasvaessa staking-palkkioiden kokonaismäärä yleensä kyllä kasvaa, mutta steikkauksen suhteellinen tuotto laskee. Tällä pyritään ohjaamaan steikattujen tokeneiden osuus kaikista tokeneista kyseisessä protokollassa halutulle tasolle, jotta verkko toisaalta pysyy turvallisena mutta toisaalta niitä on myös riittävästi vapaana verkossa tapahtuviin aktiviteetteihin.

Stakingin riskit

Kuten kaikkeen taloudelliseen toimintaan, myös stakingiin sisältyy joitakin riskejä, jotka sijoittajan kannattaa ottaa huomioon. Stakingin riskit voidaan jakaa kolmeen luokkaan.

Tekniset riskit

Tekniset riskit koskevat ensisijaisesti itse suoritettavaa stakingia (ns. solo staking). Itse toteutettavassa steikkausta koskevat kaikki normaalia kryptovaluuttojen säilyttämistä ja hallinnointia koskevat tietoturvakysymykset. Lisäksi stakingin tapauksessa on huomioitava ns. slashing. Mikäli oma validaattori on yli tietyn ajan pois toiminnasta, altistuu se rangaistuksena slashingille, jossa osa steikatuista tokeneista saatetaan menettää. Teknisiä riskejä voi pienentää asianmukaisella tietoturvalla ja käytettävän laitteisto toimintavarmuutta kasvattamalla.

Vastapuoliriski

Siinä missä tekniset riskit koskevat ensisijaisesti itse suoritettavaa stakingia, vastapuoliriskit koskevat ensisijaisesti stakingia, joka suoritetaan kolmansien osapuolien avustuksella tai toimesta. Erityisesti vastapuoliriski korostuu, mikäli steikattujen tokeneiden säilytys on annettu vastapuolen hallintaan. Vastapuolien tekniset riskit tai vilpillinen toiminta saattaa johtaa steikattujen tokenien osittaiseen tai kokonaan menettämiseen. Vastapuoliriskiä voi luonnollisesti pienentää käyttämällä tunnettuja ja hyvämaineisia toimijoita.

Markkinariski

Riippumatta käytetystä staking-ratkaisusta, steikatut tokenit altistuvat markkinariskille. Valtaosa Proof-of-Stake-protokollista on sisällyttänyt stakingiin ns. Lock-up-periodin, joka tarkoittaa viivettä stakingin purkamisessa. Tyypillisesti lock-upin kesto on muutamasta päivästä muutamiin viikkoihin. Lock-up on lohkoketjun toimintavarmuudelle hyödyllinen estäen liian suurten stakingien äkillisen purkautumisen.

Yksittäiselle steikkaajalle lock-up kuitenkin tarkoittaa altistumista markkinariskille lock-up perioidin ajan ilman mahdollisuutta myydä tokeneja. Kryptomarkkina on tunnettu volatiliteetistaan, ja lock-up periodin aikana voi helposti tapahtua useiden kymmenien prosenttien arvonmuutoksia. Markkinariskiä on mahdollista pienentää käyttämällä edellä mainittua liquid stakingia, jolloin likdivit staking tokenit (esim. Lidon sETH) on mahdollista myydä, vaikka varsinaiset ETH-tokenit ovatkin kiinni steikattuina.

Yhteenveto

Stakingiin perustuva transaktioiden validointi on Proof-of-Stake-protokollien toiminnan ydin. Proof-of-Stake puolestaan on viime vuosina vakiinnuttanut paikkansa lähes kaikkien Bitcoinin ulkopuolisten merkittävien lohkoketjujen konsensusmekanismina. Tämän vuoksi on perusteltua uskoa, että staking ja sen edelleen kehittäminen on jatkossakin lohkoketjuteknologian kehittämisen ytimessä.

Sijoittajalle staking tarjoaa kryptosijoittamisen kontekstissa suhteellisen matalariskisen keinon passiivisen lisätuoton saamiseen. Stakingiin liittyvät riskit tiedostaen ja niitä halliten voidaan saavuttaa useiden prosenttiyksiköiden lisätuottoa. Tämä toki saattaa tuntua vaatimattomalta suhteessa kryptovaluuttojen viime vuosien arvonkehityksessä tapahtuneeseen kehitykseen. Lyhyellä aikavälillä rajun volatiilissa kryptomarkkinassa stakingin arvo onkin ennen kaikkea kryptoteknologiaan pitkällä aikavälillä uskovalle. 5-10 vuoden aikajaksolla kerätyt staking-tuotot kasvattavat sijoituksen token-määräistä arvoa jo merkittävästi, ja yhdistettynä tokenin suotuisaan arvonkehitykseen voivat tuottaa merkittävää taloudellista lisäarvoa.

Kvarn Learning-materiaalin sisältämä aineisto on tuotettu ainoastaan markkinointiviestinnän tarkoitukseen. Mitään Kvarn Learning-materiaalin kautta välitettävää informaatiota ei tule käsittää tarjouksena tai kehotuksena tehdä mitään osto- tai myyntipäätöksiä eikä muuksi kehotukseksi sijoitustoimenpiteisiin mistään sijoituskohteesta. Learning-materiaalin kopiointi tai sen sisällön lainaaminen ilman Kvarnin antamaa nimenomaista hyväksyntää on kielletty. Learning-materiaalissa esitetyt tiedot koskevat materiaalin kirjoittamisaikaan vallinnutta tilannetta, ja tiedot voivat tai ovat voineet muuttua. Kvarn Capital Oy ei takaa Learning-materiaaliin sisältyvän tai Learning-materiaalissa viitatun tiedon oikeellisuutta tai täydellisyyttä.