
Rahastojen verotus
Tiedätkö, kuinka paljon verotus vaikuttaa rahastosijoittamisen todelliseen tuottoon? Moni sijoittaja keskittyy tuottoihin ja kuluihin, mutta jättää verotuksen taka-alalle, vaikka se on tekijä, joka voi vuosien mittaan ratkaista, kuinka suuri osa tuotosta todella jää sinulle. Tässä käytännönläheisessä oppaassa opit ymmärtämään rahastojen verotuksen kokonaisuuden: milloin vero syntyy, miten myyntivoitto lasketaan, mitä FIFO tarkoittaa ja miksi kasvu- ja tuotto-osuuden valinta voi muuttaa nettotuottoasi merkittävästi. Kun tunnet pelisäännöt, verotus alkaa työskennellä sinun hyväksesi, ei sinua vastaan.
Tämän sisällön on tuottanut Kvarn Investment Services Oy joka on Finanssivalvonnan valvoma toimiluvallinen sijoituspalveluyritys. Sisältö on tarkoitettu ainoastaan informaatiotarkoituksiin, eikä sitä tule tulkita sijoitusneuvonnaksi tai -suositukseksi. Kaikkeen sijoittamiseen liittyy riskejä, eikä historiallinen tuotto ole tae tulevasta kehityksestä.
Miksi rahastojen verotus ratkaisee enemmän kuin arvaat
Rahastot ovat monelle suomalaiselle helpoin polku markkinoille: automaattinen kuukausisäästö, valmis hajautus ja läpinäkyvä kulurakenne tekevät niistä toimivan ytimen pitkäjänteiseen vaurastumiseen. Silti yksi muuttuja vaikuttaa nettotuottoon vuodesta toiseen aivan hiljaisesti, verotus. Verot eivät ole pelkkä perässä tuleva rasite, vaan pelikirja, jonka tunteminen kasvattaa käteen jäävää tuottoa ilman että otat enempää sijoitusriskiä. Kun tiedät, milloin vero syntyy, miten myyntivoitto lasketaan, mitä FIFO käytännössä tarkoittaa, miten kasvu- ja tuotto-osuudet eroavat veron ajoituksessa, milloin pienten luovutusten verovapaus toimii ja mitä kuluja saat vähentää, pystyt suunnittelemaan liikkeesi etukäteen ja pidät suuremman osan tuotosta itselläsi täysin lain puitteissa.
Tämä on yhtenäinen ja käytännönläheinen opas juuri rahastojen verotuksesta. Se on kirjoitettu niin, että aloittelija ymmärtää kokonaisuuden, mutta mukana on riittävästi yksityiskohtia kokeneellekin sijoittajalle. Saat selkeät peruspalikat, konkreettiset esimerkit ja toistettavat rutiinit, joilla vältät yleisimmät virheet.
Pääomatulovero on kehikko, jossa rahastosijoittaja elää
Rahastoista syntyvät tuotot verotetaan pääomatulona. Verotus on kaksitasoinen: 30 % pääomatuloihin 30 000 €:oon asti ja 34 % siltä osin kuin vuotuinen pääomatulo ylittää 30 000 €. Raja koskee kaikkia pääomatulojasi yhteensä, ei siis pelkästään rahastoja. Jos sinulla on samana vuonna osakkeiden myyntivoittoja, vuokratuloja tai korkotuloja, ne lasketaan samaan pottiin. Tällä on yksi selkeä seurannainen: ajoituksella on merkitystä. Jos olet lähellä rajaa, isoja realisointeja voi olla järkevää jaksottaa kahdelle verovuodelle, jotta pysyt mahdollisimman paljon 30 % -portaassa. Tämä ei silti oikeuta irtautumaan sijoitussuunnitelmasta, verohyöty ei saa ohittaa riskienhallintaa.
Toinen kulmakivi on nettoperiaate. Pääomatuloista verotetaan nettotuloa, eli ennen veroprosentin soveltamista tuloista vähennetään tulonhankkimiseen ja säilyttämiseen liittyvät kulut: säilytys- ja hoitomaksut, tulonhankkimislainojen korot sekä kohtuulliset työkalukulut (esim. analyysipalvelut). Näiden järjestelmällinen ilmoittaminen on sijoittajan laillinen veropuskuri.
Milloin rahastoista maksetaan vero?
Seuraava olennainen kysymys on: milloin rahastoista maksetaan vero? Pelkkä rahasto-osuuden arvonnousu ruudulla ei aiheuta veroa. Vero syntyy käytännössä kolmessa tilanteessa. Ensinnäkin, kun myyt tai lunastat rahasto-osuuksia ja syntyy luovutusvoitto (tai -tappio). Toiseksi, kun tuotto-osuus maksaa tuoton tilillesi; tästä tehdään ennakonpidätys. Kolmanneksi, kun vaihdat rahastosta toiseen: tällöin kyse on verotuksessa myynnistä ja uudesta ostosta, eli mahdollinen voitto tai tappio realisoituu saman tien. Näiden ulkopuolella et maksa veroa, vaikka rahasto kallistuisi tai markkina muuten nousisi. Juuri tämän takia kasvuosuuden valinta on usein verotehokas pitkälle horisontille: osingot ja kuponkituotot jäävät rahaston sisään kasvamaan, eikä verottaja käy välissä.
Kasvu vai tuotto-osuus?
Tässä kohtaa on hyvä erottaa kasvuosuus ja tuotto-osuus. Sama rahasto voi tarjota molemmat. Kasvuosuudessa rahasto ei jaa tuottoa ulos, vaan sijoittaa sen uudelleen. Verotus tapahtuu vasta myydessä, jolloin koko tuotto on mukana korkoa korolle -vaikutuksessa. Tuotto-osuus maksaa jakotuoton, ja verotus kohdistuu näihin maksuihin vuosittain ennakonpidätyksen kautta. Osuustyypin valinta ei ole oikea tai väärä, vaan tavoitteistasi riippuva: jos rakennat pitkällä aikavälillä varallisuutta, kasvuosuus korostaa veron lykkäystä ja kumuloivaa vaikutusta; jos taas haluat säännöllistä kassavirtaa, tuotto-osuus palvelee käytännön arkea paremmin. Usein osuustyypin muunto saman rahaston sisällä on tehtävissä ilman veroseuraamusta, koska omistuksesi rahastossa ei muutu – vain osuussarja vaihtuu. Sen sijaan rahastosta toiseen siirtyminen realisoi voiton tai tappion. Tämä on yksi aloittelijan tärkeimmistä oivalluksista.
Luovutusvoiton laskenta kahdella tavalla - valitse edullisempi
Kun myynti osuu kohdalle, laske luovutusvoitto aina fiksusti. Lainsäädäntö antaa sinulle kaksi tapaa: todellinen hankintameno ja hankintameno-olettama. Todellisessa hankintamenossa myyntihinnasta vähennetään ostohinta ja siihen liittyneet kulut. Hankintameno-olettama on prosenttiosuus myyntihinnasta, 20 prosenttia alle kymmenen vuoden omistuksilla ja 40 prosenttia vähintään kymmenen vuoden omistuksilla. Olettamaa käytettäessä kulut katsotaan sisältyvän tuohon prosenttiin, eikä niitä vähennetä erikseen.
Näiden kahden välillä saat valita ja sinun kannattaa valita se, joka tuottaa pienemmän verotettavan voiton. Tämä ei ole kikka, vaan nimenomaisesti sallittu ja järkevä käytäntö. Käytännössä pitkissä omistuksissa olettama voi olla yllättävän edullinen, jos ostohinta on ollut aikanaan matala, mutta yhtä lailla todellinen hankintameno voi olla parempi silloin, kun olet ostanut korkeammalla tasolla tai sinulle on kertynyt vähennettäviä kuluja. Siksi ammattilaismainen rutiini on laskea molemmat ja valita edullisempi.
FIFO – mikä erä myytiin, kun myit vain osan?
Useimmat rahastosäästäjät ostavat osuuksia useissa erissä. Kun myyt vain pienen osan, verotus soveltaa FIFO-periaatetta: verotuksessa katsotaan myydyiksi vanhimmat ostot ensin. Se, mitä tämä merkitsee veron määrälle, riippuu siitä, millä hinnalla nuo vanhimmat erät aikoinaan hankittiin.
- Jos vanhimmat erät ovat halpoja, verotettava voitto kasvaa (matala hankintahinta).
- Jos vanhimmat erät ovat kalliita, verotettava voitto voi pienentyä.
FIFO on lisäksi yleensä tilikohtainen. Jos pidät samaa rahastoa useilla säilyttäjillä, kunkin säilyttäjän FIFO-ketjut kulkevat erillään. Siksi on viisasta tarkistaa ennen myyntiä, mikä erä on “lähdössä ulos” ja millä hankintahinnalla.
Pienten luovutusten verovapaus
Jos vuoden aikana luovutettujen omaisuuserien (rahastot, osakkeet, muut arvopaperit) myyntihintojen yhteissumma on enintään 1 000 €, luovutusvoitot ovat verovapaita. Tässä säännössä on kaksi tärkeää reunaa:
- Raja on ehdoton. Jos myyt vuoden aikana yhteensä 1 000,01 €, kaikki vuoden luovutusvoitot ovat veronalaisia.
- Verovapauden sisällä tappioita ei voi vähentää.
Sääntö on hyödyllinen satunnaisiin, pieniin realisointeihin – ei massiiviseen “optimointiin”. Jos tiedät rajan ylittyvän joka tapauksessa, keskity sen sijaan järkevään ajoitukseen ja oikeaoppiseen dokumentointiin.
Mitä voi vähentää verotuksessa?
Pääomatuloista voi vähentää kulut, jotka liittyvät tulon hankkimiseen tai säilyttämiseen. Tyypillisiä vähennettäviä kuluja ovat esimerkiksi hoito- ja säilytysmenot, kohtuulliset työkalukulut, kuten analyysipalvelut ja esimerkiksi sijoituslainan korot ovat tyypillisiä vähennettäviä kuluja. Kun kulut on huomioitu, verokanta sovitetaan jäljelle jäävään nettotuottoon.
Huomaa, että arvopapereiden ja rahasto-osuuksien hoito- ja säilytysmaksuissa on verotuksessa usein 50 € omavastuu eli ilmoita kulut täysimääräisinä, viranomainen huomioi omavastuun. Jos käytät useita säilyttäjiä, erityisesti ulkomaisia, kaikki kulut eivät aina siirry esitäytetylle veroilmoitukselle. Tee keväällä oma kuluauditointi: käy läpi tiliotteet, raportit ja säilytyslaskut, jotta yksikään vähennyskelpoinen euro ei jää pöydälle.
ETF:t ja ulkomaiset rahastot
Rahastoperheeseen kuuluvat myös ETF:t eli pörssinoteeratut rahastot. Verotuksen peruslogiikka on sama kuin tavallisissa rahastoissa: akkumuloiva ETF toimii kasvuosuuden tavoin eli vero vasta myydessä, kun taas jakava ETF muistuttaa tuotto-osuutta, jossa jakotuotto verotetaan vuosittain. Ulkomaisten ETF:ien jakotuottoihin kohdistuu usein lähdevero maksajamaassa. Tämä voidaan tyypillisesti hyvittää Suomen verotuksessa verosopimusten puitteissa, mutta hyvitys edellyttää asianmukaista dokumentaatiota: säilytä jakotodistukset ja ennakkopidätyserittelyt huolellisesti. Myyntivoittojen laskennassa vertailet tuttuun tapaan todellista hankintamenoa ja hankintameno-olettamaa ja valitset edullisemman. Jos raportoit tapahtumia eri valuutoissa, muista muuntaa tiedot euroiksi veropäivän kurssin mukaan.
Lue myös ETF-sijoittamisen artikkeli, jossa avataan tarkemmin miten valita ETF, miten niillä käydään kauppaa.
Missä rahastoja säilytetään?
Moni kysyy, missä rahastoja kannattaa säilyttää. Käytännössä rahastot kuuluvat arvo-osuustilille (AOT). AOT:llä jokainen myynti realisoi veron samalle verovuodelle, ja kulut vähennetään sitä mukaa kun ne syntyvät. Ulkomaisista jakotuotoista pidätetty lähdevero voidaan yleensä hyvittää Suomessa verosopimusten rajoissa, jälleen, dokumentaatio ratkaisee.
Osakesäästötili (OST) on tarkoitettu pörssiosakkeille, ei rahastoille, mutta sen logiikka auttaa ymmärtämään veron ajoituksen arvoa: tilin sisäinen kaupankäynti ei laukaise veroa, vero maksetaan vasta nostettaessa ja se kohdistuu noston voitto-osuuteen.
Sijoitusvakuutus (”vakuutuskuori”) muistuttaa verovaikutuksiltaan OST:tä: voit vaihtaa sijoituskohteita kuoren sisällä ilman välitöntä veroseuraamusta, ja vero maksetaan vasta nostohetkellä. Kuoren etu korostuu pitkällä horisontilla ja harvoilla nostoilla; kulurakenne ja sopimusehdot on syytä arvioida tarkasti.
Jos haluat syventyä AOT:n ja OST:n eroihin, suosittelemme erillistä artikkelia ”Osakesäästötili vs arvo-osuustili: Kumpi kannattaa vuonna 2025?”.
Veroilmoitus käytännössä
Kun verovuosi on paketissa, edessä on veroilmoitus. Kotimaiset sijoituspalveluntarjoajat, pankit, rahastoyhtiöt ja säilyttäjät toimittavat tietoja Verohallinnolle, joten suuri osa tapahtumista ilmestyy esitäytetylle veroilmoitukselle automaattisesti. Vastuu tietojen oikeellisuudesta on silti aina sinulla. Tarkista erityisesti myyntien päivämäärät, määrät, hinnat ja myyntikulut, tuotto-osuuksien jakomaksut ja niistä tehdyt ennakonpidätykset, ulkomaisten rahastojen jakotuottojen lähdeverot sekä kaikki kulut, myös ulkomaisilta säilyttäjiltä. Jos jokin tieto puuttuu tai näyttää väärältä, täydentäminen OmaVerossa on normaalia. Yksi käytännön kikka helpottaa kevättä enemmän kuin mikään muu: pidä kevyt veropäiväkirja vuoden mittaan ja talleta tositteet yhteen paikkaan. Silloin ilmoittaminen on käytännössä jo tehty.
Katso myös Sijoittamisen verotus 2025: Mitä jokaisen sijoittajan tulee tietää, jossa käsitellään laajemmin verovähennykset, pääomatulot ja eri sijoitusmuotojen verokohtelu.
Arkiset esimerkit
On myös hyödyllistä nähdä muutama arkinen esimerkki, jotta säännöt muuttuvat konkreettisiksi. Ajatellaan, että olet säästänyt samaan rahastoon kuukausittain usean vuoden ajan ja päätät myydä vain osan. FIFO-periaatteen vuoksi verotuksessa katsotaan myydyiksi juuri ne vanhimmat erät ensin. Jos ne on ostettu matalammalla hinnalla, verotettava voitto on suurempi kuin ehkä odotit. Tämä ei ole virhe, tämä on sääntö, ja siihen voi varautua etukäteen seuraamalla eräkohtaista hankintahintaa.
Toisessa esimerkissä pohdit hankintameno-olettaman ja todellisen hankintamenon eroa. Vaikka omistusaika olisi yli 10 vuotta ja hankintameno-olettama 40 prosenttia siksi houkutteleva, todellinen hankintameno voi silti voittaa, jos ostohinta ja kulut ovat olleet merkittävät. Kolmannessa esimerkissä pienten luovutusten sääntö muistuttaa tiukkuudestaan. Myyntihintojen yhteissumma 990 euroa pitää voitot verovapaina, mutta jos teet vielä pienenkin lisämyynnin ja yhteissumma nousee yli 1 000 euron, kaikki vuoden voitot muuttuvat veronalaisiksi. Siksi tämä työkalu toimii vain tarkalla kädellä.
Yleisimmät virheet
Mitä virheitä rahastosijoittajat tekevät useimmin? Ensimmäinen on FIFO:n unohtaminen. Myyt vähän sieltä täältä, mutta et huomaa, että juuri halvat vanhat erät lähtevät ensin ja vero kasvaa. Toinen on hankintameno-olettaman vertaamatta jättäminen. Käytät rutiininomaisesti toista tapaa, vaikka toinen olisi sinulle halvempi. Kolmas on kulujen ilmoittamatta jättäminen. Etenkin usean säilyttäjän mallissa pienetkin eurot kertyvät vuosissa hämmästyttävän isoiksi. Neljäs liittyy 1 000 euron sääntöön. Katsot vain voittoa etkä myyntihintojen yhteissummaa ja verovapaus menee ohi. Viides virhe on osuustyypin valinta tavoitteiden vastaisesti. Haluat kassavirtaa mutta omistat kasvuosuuden tai haluat lykkäystä mutta otat tuotto-osuuden. Kuudes koskee ulkomaisia ETF:iä ja rahastoja. Lähdeverojen dokumentaatio unohtuu eikä hyvitystä voi vahvistaa. Kaikissa näissä apu löytyy samasta paikasta, selkeistä rutiineista. Tarkista FIFO ennen myyntiä, laske aina kaksi tapaa luovutusvoittoon, tallenna kulut pitkin vuotta, seuraa 1 000 euron rajaa myyntihintojen kautta, valitse osuustyyppi tavoitteesi mukaan ja säilytä ulkomaiset jakotodistukset huolellisesti.
Yhteenveto
Rahastojen verotus on selkeä kokonaisuus, kun sen peruspalikat ymmärtää. Pääomatuloveron portaat luovat kehyksen, jossa ajoitusta voi hienosäätää. Kasvu- ja tuotto-osuudet määrittävät, milloin veroa maksetaan. Kasvuosuudessa vero realisoituu myydessä, tuotto-osuudessa verotus tapahtuu jakomaksujen yhteydessä. Luovutusvoitto lasketaan kahdella tavalla ja sijoittajan etu on valita niistä halvempi. FIFO kertoo, mitä erää myyt ensin, ja se vaikuttaa suoraan veron määrään. Pienten luovutusten 1 000 euron sääntö on hyödyllinen, kun sitä käyttää täsmällisesti. Vähennykset ovat laillinen ja tehokas tapa pienentää veropohjaa. ETF:issä logiikka on sama, mutta ulkomaisten jakotuottojen lähdeverot edellyttävät huolellista dokumentointia. Rahastoille luonteva säilytyspaikka on arvo-osuustili.
Kun otat verotuksen osaksi arjen rutiinia, ajoitat järkevästi, vertaat laskentatavat, dokumentoit tapahtumat ja ilmoitat huolellisesti, verotus alkaa työskennellä rinnallasi. Silloin mahdollisimman suuri osa tuotosta jää sinulle. Juuri tästä syystä rahastojen verotus kannattaa opetella kunnolla. Se on sijoittajan arkinen supervoima, joka ei vaadi lisäriskiä, vaan selkeitä rutiineja ja kiinnostusta selkeisiin sääntöihin.
Esitetyt tiedot ja lähteet on tarkoitettu vain havainnollistaviin tarkoituksiin. Vaikka ne on saatu luotettavina pidetyistä lähteistä, niiden tarkkuutta ei voida taata.
Usein kysytyt kysymykset rahastojen verotuksesta
Pääomatulona. Progressio on 30 % pääomatulojen 30 000 €:oon asti ja 34 % siltä osin, kuin vuotuinen pääomatulo ylittää 30 000 €. Raja koskee kaikkia pääomatulojasi yhteensä (rahastot, osakkeet, vuokrat, korot). Ajoitusta voi siksi harkita, mutta riskienhallinta menee aina verohyödyn edelle.
1) Myydessä tai lunastaessa rahasto-osuuksia, syntyy luovutusvoitto tai -tappio.
2) Tuotto-osuuden jakaessa tuottoa tilille, jaosta pidätetään ennakkoon vero.
3) Vaihtaessa rahastosta toiseen. Verotuksessa kyse on myynnistä ja uudesta ostosta → mahdollinen voitto/tappio realisoituu heti.
Entä pelkkä arvonnousu?
Ei veroseuraamusta niin kauan kuin et myy etkä saa jakoa.
- Kasvuosuus: Tuotot sijoitetaan rahaston sisällä uudelleen. Vero maksetaan vasta myydessä → veron lykkäys tukee korkoa‑korolle‑vaikutusta.
- Tuotto-osuus: Rahasto maksaa jakotuoton, josta verotus (ennakonpidätys) tapahtuu vuosittain.
Jos kalenterivuoden myyntihintojen yhteissumma on enintään 1 000 €, kaikki vuoden luovutusvoitot ovat verovapaita.
Tärkeät reunat:
- Raja on ehdoton: jos myyt 1 000,01 € → kaikki vuoden voitot veronalaisia.
- Verovapauden sisällä syntyneitä tappioita ei voi vähentää.
Esimerkki:
Myyt 600 € + 380 € = 980 € → voitot verovapaita. Teet vielä 50 € myynnin → yhteensä 1 030 € → kaikki vuoden voitot veronalaisia.