1. Tokenomia on tapa ohjata token-ekosysteemin toimijoiden kannustimia.
2. Onnistunut tokenomia on edellytys kryptoprojektin menestymiselle.
3. Tokenomian avainelementtejä ovat tokenin alkutarjonta, uusien tokenien liikkeeseen laskeminen ja tokenien polttaminen.
Kryptotokenin hinta muodostuu markkinoilla lähtökohtaisesti kuten minkä tahansa kaupankäynnin kohteen, kysynnän ja tarjonnan kohdatessa. Tokenien tarjontaan liittyy kuitenkin kiinnostavia erityiskysymyksiä. Ne ovat toisaalta digitaalisia hyödykkeitä, ja täten vapaita fysikaalisista rajoitteista. Toisaalta, poiketen tähän astisista digitaalisista hyödykkeistä, tokeneista on mahdollista tehdä aidosti niukkoja, eikä niitä ole mahdollista rajattomasti kopioida. Kolmanneksi, tokenin ekosysteemiin kuuluu erilaisia toimijoita, joiden kaikkien intressejä tulisi tasapainottaa tokenin tarjonnalla. Tätä kaikkea kutsutaan kryptomaailmassa tokenomiaksi (token + ekonomia). Tässä artikkelissa perehdytään tokenin tarjonnan muodostumiseen.
Tokenomian lähtökohta on tokenin alkutarjonta eli liikkeeseen laskeminen. Liikkeeseen laskemisessa on karkeasti kaksi päätyyppiä:
Pre-miningilla tarkoitetaan toimintamallia, jossa ennen tokenin julkista liikkeeseen laskua osa (tyypillisesti 20-50%) tokeneista on jo luotu ja jaettu tai myyty jollekin etuoikeutetulle ryhmälle. Tällaisia etuoikeutettuja ryhmiä tyypillisesti ovat kryptoprojektin kehittäjät tai sitä rahoittaneet tahot. Pre-miningin voikin rinnastaa perinteisen yritysmaailman toimintamalliin, jossa listaamattoman osakeyhtiön henkilöstö tai rahoittajat saavat omistukseensa yrityksen osakkeita ennen yrityksen julkista listautumista.
Pre-mining on tehokas tapa luoda varhaisen vaiheen kryptoprojektin kehittämiseen taloudellisesti tai työpanoksella osallistuville tahoille kannustimia. Siten sen voidaan katsoa edistävän uusien kryptoprojektien käynnistymistä ja kehittämistä, ollen kryptosektoria kokonaisuudessaan hyödyttävä toimintamalli. Monet uusista kryptoprojekeista käyttävätkin pre-miningia.
Yksittäisen kryptoprojektin kohdalla pre-mining sisältää sijoittajan näkökulmasta kuitenkin myös riskejä. Kryptotoken, josta merkittävä osa on pre-minattu, sisältää riskin että pre-minattuja tokeneita saaneet tahot alkavat myydä omistuksiaan, jolloin yhtäkkinen markkinaan tuleva myyntipaine saattaa romahduttaa markkinahinnan.
Pre-minattuja tokeneita tarkastellessaan sijoittajan kannattaakin kiinnittää huomiota siihen, kuinka suuri osa tokeneista on pre-minattu, ja millaisella aikajänteellä pre-minattuja tokeneita omistavien tahojen on mahdollista myydä omistuksiaan avoimilla markkinoilla.
Fair launch tarkoittaa yksinkertaisesti liikkeeseen laskua, jossa pre-miningia ei ole käytetty. Token tuodaan kaikkien markkinaosapuolten saataville samanaikaisesti ja samalla hinnalla. Lisäkriteerinä voisi pitää liikkeeseen laskun riittävää ajallista kestoa, jotta kaikilla markkinatoimijoilla on myös ajallisesti mahdollisuus osallistua liikkeeseen laskuun.
Fair launch on sijoittajan näkökulmasta hyvin selkeä, ja sisältää vähemmän tokenin äkillisestä myyntipaineesta aiheutuvaa hintariskiä. Kryptoprojektien kehittämisen kannalta fair launch ei tarjoa pre-miningin mahdollistamia kannustinjärjestelmiä, ja projektien täytyykin järjestää rahoitus ja taloudelliset kannustimet muulla tavoin.
Maailman suurin kryptovaluutta Bitcoin on myös havainnollinen esimerkki fair launchista. Bitcoin-lohkoketjun käynnistyessä vuonna 2009, mikään etuoikeutettu taho ei saanut bitcoineja muita aiemmin tai halvemmalla, vaan jokainen niitä haluava joutui louhimaan niitä tasavertaisesti tietokoneensa laskentatehoa käyttäen.
Tokenin alkutarjonnan jälkeen uusia tokeneita yleensä syntyy lisää ennalta määrätyssä tahdissa. Uudet tokenit syntyvät tyypillisesti palkkioina toivotusta toiminnasta, esimerkiksi lohkoketjun turvallisuuden varmistamiseen osallistuvien ns. validaattoreiden saamien lohkopalkkioiden muodossa.
Tätä uusien tokeneiden syntymistä kutsutaan tokenin inflaatioasteeksi (inflation rate). Oikein mitoitetulla inflaatioasteella voi olla myönteisiä vaikutuksia kryptoprojektin aktiviteetin ja käyttäjämäärän kasvattamisessa, sillä tokenin inflaatio kannustaa hamstraamisen sijaan käyttämään tokenia. Toisaalta liian nopea inflaatio dilutoi olemassa oleviin tokeneihin kertynyttä arvoa.
Esimerkki ennalta määräystä inflaatioasteesta on Bitcoinin. Uusia bitcoineja syntyy lohkopalkkioina ennalta määrätyssä tahdissa, ja niiden syntymistahti puolittuu ohjelmallisesti neljän vuoden välein. Hidastuvan inflaatiotahdin vuoksi Bitcoinin voidaan myös sanoa olevan luonteeltaan disinflatorinen .
Tokenin inflaatioaste voi myös olla negatiivinen. Mikäli uusia tokeneita syntyy vähemmän kuin tokenia poistuu (kts. seuraava kohta Tokenien poistuminen), tokenien kokonaismäärä kasvamisen sijaan vähenee. Tällöin tokenin sanotaan olevan olevan deflatorinen.
Deflatorisen tokenomian ajatuksena on, että tokenin laskeva kokonaismäärä johtaa tokenin arvon säilymiseen ja kasvamiseen. Parhaiten tällainen tokenomia soveltuukin tokeneille, jotka pyrkivät ns. arvon säilyttäjiksi (store of value). Tokenin käyttäjämäärän kasvattamisen ja omistuksen laajan hajautumisen kannalta deflaatio taas puolestaan voi olla haitallista, sillä se suosii korostuneesti varhaisia tokenin omistajia, ja rohkaisee käyttämisen tai myymisen sijasta keräämään ja hamstraamaan tokenia.
Tunnetuin esimerkki deflatorisesta tokenista on markkina-arvoltaan maailman toiseksi suurin kryptotoken ether. Ethereum-lohkoketjun siirryttyä syksyllä 2022 Proof-of-Stake-konsenusmekanismiin (ns. Merge), etherin burn (kts. seuraava kohta Tokenien poistuminen) on lähes jatkuvasti ylittänyt uusien ethereiden syntymistahdin, ja etherin kokonaismäärä on vähentynyt.
Deflatorisuuden lisäksi ether on myös esimerkki tokenista, jonka inflaatioaste muuttuu dynaamisesti, riippuen siitä paljonko etheria on sidottu verkon validointiin (staking) ja paljonko verkossa tehdään transaktioita. Säätelemällä transaktiomaksuissa poltettavia tokeneita sekä validoijien saamia palkkioita ja täten inflaatioastetta, Ethereum-protokolla pyrkii tasapainottamaan ekosysteemin eri toimijoiden kannustimia.
Joidenkin kryptoprotokollien, kuten edellä mainittu Ethereum, tokenomiaan sisältyy mahdollisuus myös poistaa olemassa olevia tokeneita. Tätä kutsutaan yleensä tokeneiden polttamiseksi (burn). Teknisesti tokeneiden polttaminen tapahtuu yleensä lähettämällä ne sellaiseen osoitteeseen, johon kenelläkään ei voi olla pääsyä. Tarkalleen ottaen tokenit eivät siis lakkaa olemasta olemassa, mutta muuttuvat käyttökelvottomiksi, jolloin niitä voidaan pitää käytöstä poistuneina.
Yksinkertaisin tapa toteuttaa tokeneiden poltto on transaktioiden tekemisen yhteydessä. Tällöin transaktion toteuttamisesta maksettavasta transaktiomaksusta osa maksetaan palkkioina transaktioita valvoville validaattoreille, ja osa lähetetään edellä mainittuun käyttökelvottomaan osoitteeseen.
Tokenien polttamisen tarkoitus on tasapainottaa lohkoketjun ekosysteemin eri sidosryhmien intressejä.
Sivuhuomiona on aiheellista todeta myös, että tokeneita voi poistua markkinoilta myös niiden omistajien kadottaessa tokenien hallintaan tarvittavat yksityisavaimet. Tässäkään tapauksessa tokenit eivät varsinaisesti lakkaa olemasta olemassa, mutta mikäli omistajalla ei ole käytössään kyseiseen lohkoketjun osoitteeseen liittyvää yksityisavainta, tokeneja ei ole mahdollista liikuttaa niiden nykyisestä osoitteesta, ja tokenit muuttuvat käyttökelvottomiksi.
Yksityisavainten kadottamisen kautta menetetyt tokenit koskettavat ensisijaisesti vanhimpia kryptovaluuttoja. Avainten kadottaminen oli yleisintä kryptovaluuttojen ensimmäisinä vuosina, kun niiden säilyttämisen prosessit ja -teknologiat olivat vielä kehittymättömiä. Yhteensä noin 3 miljoonan bitcoinin (n. 15% kaikista bitcoineista) arvioidaan olevan avainten katoamisen vuoksi kokonaan menetettyjä, näistä valtaosa Bitcoin-lohkoketjun ensimmäisten vuosien aikana. Säilytysratkaisujen ja käyttäjien osaamistason kehittymisen myötä yksityisavainten kadottamisen vuoksi tapahtuvalla tokenien menettämisellä ei nykyisellään katsota olevan merkittävää vaikutusta tokenien tarjontaan.
Kuten edellä kuvattu, tokenin tarjonta markkinoilla koostuu alkutarjonnasta, uusien tokenien liikkeseen laskemisesta ja niiden poistumisesta mahdollisten polttomekanismien kautta. Näiden tokenomian elementtien tarkoitus on pitää token-ekosysteemin sisäinen talous sopivassa tasapainossa sen eri osallistujaryhmien välillä. Toimiva tokenomia asettaa kannustimet siten, että tokenin ekosysteemin pysyy houkuttavana sekä eri osallistujaroolien välillä, että nykyisten ja uusien osallistujien välillä. Voimmekin todeta, että tokenin tokenomiaa voi monelta osin rinnastaa keskuspankkien rahapolitiikkaan, joka vastaavalla tavalla pyrkii tasapainottamaan erilaisten taloudellisten aktiviteettien kannustimia. Sijoittajan kannattaa siis tutustua mahdollisten sijoituskohteiden tokenomiaan, arvioida niiden kannustimien kestävyyttä ja mahdollisia alkutarjontaan tai uusien tokenien liikkeeseen laskemiseen liittyviä hintariskejä.
Kvarn Learning-materiaalin sisältämä aineisto on tuotettu ainoastaan markkinointiviestinnän tarkoitukseen. Mitään Kvarn Learning-materiaalin kautta välitettävää informaatiota ei tule käsittää tarjouksena tai kehotuksena tehdä mitään osto- tai myyntipäätöksiä eikä muuksi kehotukseksi sijoitustoimenpiteisiin mistään sijoituskohteesta. Learning-materiaalin kopiointi tai sen sisällön lainaaminen ilman Kvarnin antamaa nimenomaista hyväksyntää on kielletty. Learning-materiaalissa esitetyt tiedot koskevat materiaalin kirjoittamisaikaan vallinnutta tilannetta, ja tiedot voivat tai ovat voineet muuttua. Kvarn Capital Oy ei takaa Learning-materiaaliin sisältyvän tai Learning-materiaalissa viitatun tiedon oikeellisuutta tai täydellisyyttä.
